Alkusyksystä aloitin kirjontatyön tekemisen ihan alusta alkaen. Suunnittelin ja hahmottelin, millaisen kuvan haluaisin kirjoa ja lähdin siitä sitten tekemään. Aiemmat kirjontaharjoitteet olivat lähinnä olleet vain erilaisiin tekniikoihin ja tyyleihin tutustumista, nyt halusin päästä kokeilemaan tekniikoita varsinaisessa työssä.
Idea kuvaan lähti omasta raskaudesta ja tahdoin saada jonkinlaisen muiston kyseisestä ajasta. Lähdinkin hahmottelemaan sivuprofiilikuvaa odottavasta äidistä ja lapsestaan. Jottei kuva olisi liian paljas, lisäsin kukkia koristamaan ja kehystämään kuvaa. Kuvaa hahmottelin a4 kokoiselle kopiopaperille. Työhön siirryttäessä olisi ollut työskentelyn kannalta helpompaa piirtää kuva myös kankaalle tai käyttää pehmeämpää paperia kirjoessa. Aluksi hahmottelin haluttua kuvaa paperille ja lopullisen hahmotelman piiriin tulostuskuntoon Adobe Illustratorilla.
Työssä käytin kahdenlaisia pistoja, tikkipistoja sekä laakapistoja. Tikkipistoja käytin viivoista, kuten tekstissä, äidissä ja kukan varsissa. Laakapistoja käytin kukissa sekä terälehdissä. Valitsin ääriviivoihin tikkipiston, sillä halusin saada suoraa jälkeä ja esimerkiksi varsipistossa jälki on hieman liian viistoa verrattuna siihen mitä halusin. Laakapiston valitsin kukkiin ja lehtiin, koska halusin kukista täyteläisen näköiset. Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä vielä laakapistojen jälkeen tikkipistot luomaan raameja kukille, mutta pidin enemmän valmiista työstä, joten en lähtenyt lisäilemään enää mitään. Kirjoessa tein kukkiin kuitenkin tikkipistoilla ääriviivat, jotta oli helpompi seurata työskentelyä.
Työskentely sujui joutuisasti, kun oli oikeanlaiset välineet käytössä. Aiemmin kirjontaharjoitteita tehdessä, käytössäni ei ole ollut kirjontakehystä, jolloin työn kireänä pitäminen ja siistin jäljen saaminen oli huomattavasti työläämpää. Kirjontakehyksen avulla työskentely sujui mutkattomasti. Isompi kehys olisi ehkä ollut käytännöllisempi, jottei työtä olisi tarvinnut koko ajan siirrellä. Tällä tavalla työskennellessä piti olla koko ajan tarkkana, että alla oleva mallipaperi kohdistui joka kerta oikein.
Kun työskentelyyn sai kunnon kosketuksen ja löysi ne itselle sopivat keinot, sujui kirjonta hyvinkin jouhevasti. Kirjominen oli oikeastaan hyvin rentouttavaa ja mieltä kutkuttavaa kun sai nähdä oman piirroksen heräävän henkiin uudella tavalla piirroksesta.
Vielä olisi jäljellä työn reunojen huolittelu ja kehystykset päättäminen. Huolitteluun käytän luultavimmin sivureunoihin kanttinauhaa tai vain yksinkertaisesti huoliteltua käännettä. Kehystyksenä vaihtoehtoina on joko kehystäminen taulukehyksiin tai käyttää esimerkiksi julistekehyksiä tai hitsauspilliä. Ehkä puustakin voisi saada nätin suoran putken, johon työn ylä- ja alareunat saisi kiinnitettyä, jotta työn saisi roikkumaan nätisti.
Kommentit
Lähetä kommentti