Viikonlopun touhuja

Viikonloppuna päästiin nauttimaan mielettömän upeista ilmoista. Koulusta saatiin tehtäväksi tehdä luontotaidetta. Luontotaiteen ideana on luoda kaikille nähtäväksi taidetta, käyttäen luonnon omia materiaaleja, tuhoamatta kuitenkaan kasvavia kasveja tai häiriten muuten luontoa ja eläimistöä. 

Koska viikonlopuna oli niin mielettömän upeat ilmat, lähdimme koko perhe yhdessä pienelle metsäretkelle. Itselläni taka-ajatuksena oli saada saatu tehtävä suoritetuksi, mutta samalla päästä viettämään laatuaikaa perheen kesken ulkona ja saada pienintä tutustumaan metsään ja sen maastoon.

Lähtiessäni ulos, en ottanut mitään mukaan, en edes saksia. Päätin pystyväni tekemään vain sellaista, mitä pystyisin tekemään omin käsin, ilman apuvälineitä. Reitillämme oli raivattu pensaikkoa ja pieniä puita, ja näistä sainkin hyvin paljon eri pituisia tikkuja. Alkuun kävelin kaiken ohi, mutta huomattuani täydellisen kallion kohdan, palasin hakemaan tikkuja ja asettelemaan niitä kalliolle.

Ja tällainen lopputuloksesta tuli. Työ on polun varrella, joten toivottavasti edes muutama ihminen on kävellyt sen ohi ja saanut hyvän mielen. Nyt haastankin jokaisen, joka tätä lukee; käykää ulkoilemassa ja jättäkää jokin pieni taideteos tai viesti muille esille, levitetään yhdessä hyvää mieltä helpolla tavalla!

Ulkoilun lisäksi käytin aikaani uusien projektien parissa. Äidilleni tein uudelle lasitetulle kuistille makramee-seinävaatteen, sekä aloitin uuden neulontatyön, vauvan peiton. 

Makramee vei minut mukanaan jo aiemmin, ja työskentely on ollut hieman pysähdyksissä, sillä odottelin uusien lankojen saapumista. Loppuviikosta tulivatkin rullat ja pääsinkin nopeasti työn touhuun. Seinävaatetta tehdessä, olin aika avoimin mielin. En tahtonut tehdä suoraan mallista, vaan opetella itse kokeilemalla miten erilaiset solmut toimivat yhdessä, ja miten luoda kokonaisuus itsenäisistä osista. Tällä tavalla tutustuin moniin erilaisiin tekniikoihin ja vinkkeihin, joihin en välttämättä olisi heti törmännyt, jos olisin tehnyt valmiista mallista. 

Aiemminkin olen ollut kova neulomaan, ja usein syksyisin itselleni nousee kova vimma neuloa kaikkea. Etenkin esikoista odottaessani, tuli neulottua jos jonkinmoista! Nytkin, kun etäohjeistuksena on ollut tutustua erilaisiin tekniikoihin ja neulonta oli näistä yksi, päätin aloittaa työn niinkin pienestä kuin peitosta. Itselleni on kamalan vaikeaa tehdä pelkkiä harjoituskappaleita, ilman suurempaa tarkoitusta, tuntuu kuin lankaa ja aikaa menisi hukkaan. Harjoittelen mieluummin tekemällä suoraan itse työtä ja niin aloitin tässäkin. Ennen kuin hoksasin, kuinka ohjeissa oikein luki, ehtisin purkaa työn moneen kertaan. Mutta tällä tavoin opin itse kaikkein parhaiten! Lapsen ollessa päiväunilla, onkin hyvä aika itse ottaa kahvikupponen ja uppoutua neulonnan pariin!