Wanhojentanssimekon yläosan korjaus

Wanhojentanssimekon yläosassa oli paljon muokattavaa. Koska yläosassa oli paljon helmikirjailua ja aikaa oli rajallisesti, piti miettiä tarkasti mitä töitä tehdään ja miten yläosaa muokataan. Yläosan ongelmana oli huono istuvuus. Avonainen selkä oli aavistuksen liian avonainen, jolloin yläosa ei istunut kauniisti. 

Työt aloitettiin etupistoilla selkämyksen reunaan. Etupuolella oleva pisto oli aavistuksen pitempi, kuin takana oleva pisto, jolloin kiristämällä saatiin selkämystäkin kiristettyä pieniä pätkiä kerrallaan. Tällä tavoin tehtynä, ei yläosan kirjailuissa näkynyt kiristämiset, mutta samalla saatiin pienennettyä avointa selkää, jolloin yläosa istui paremmin. Etupistojen tekeminen tuotti aluksi hieman hankaluutta ja epävarmuutta, koska tulosta ei nähnyt heti. Tein pistot kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla pistoilla ei saatu tarvittavaa kiristystä. Toisella kerralla tein etupistoista huomattavasti aiempaa pitempiä, jolloin pistoa pystyi myös kiristämään enemmän. Tällä tavoin saatiin selkämykseen tarvittavan suuri kavennus, kuitenkaan sen vaikuttamatta mekon kirjailuihin.

Tukemaan istuvuutta ja olkainten ylhäällä pysyvyyttä, ommeltiin selkämykseen ja olkiin silikoninauhaa. Silikoninauha ommeltiin käsin aivan mekon ulkoreunaan, mahdollisimman lähelle etupistotikkejä, jottei näkyviin jäisi paljon jälkiä. Silikoninauha ommeltiin vain ulkoreunaan kiinni tästä syystä. Silikoninauhaa ommellessa pyrkimys oli tikata mahdollisimman samaan kohtaan etupistojen kanssa. Etupistot taas oli pyritty ompelemaan mahdollisimman lähelle saumaa ja ulkoreunaa. Koska silikoninauha oli helposti hajoavaa, jos sen lävisti liian reunasta, ommel piti kuitenkin tehdä mahdollisimman reunaan ja silikoninauha ei saanut näkyä selkämyksen reunasta, oli silikoninauhan ompeleminen tarkkaa työtä.

Kun selkämystä oli saatu kiristettyä etupistojen avulla ja silikoninauhalla turvattua pysyvyyttä, huomattiin vielä sovitusvaiheessa yksi ongelma. Helman yläosa oli noin puoli senttiä liian iso, jolloin se törrötti ja paljasti alushameen. Tämä ongelma ei olisi ollut niin suuri, ellei selkämys olisi ollut avoin ja matala. Ongelma saatiin ratkaistua siirtämällä vetoketjun tukena olleita hakasia hiuskarvan verran kauemmas, jolloin saatiin tarvittava kireys, jotta alushame ei näkynyt. Vihdoin mekko oli valmis ja malttamaton tuleva wanha sai mekon kotiin ihasteltavaksi ja soviteltavaksi ennen suurta päivää.

Loppujen lopuksi wanhojentanssien lopputulema oli se, että ennen iltatansseja suurella kiirellä leikattiin helmasta keittiösaksilla vapaalla kädellä senttejä pois, hakanen väännettiin oikeaan muotoon takaisin ja ommeltiin uudestaan kiinni sekä mekko kutakuinkin teipattiin päälle kaksipuolisella teipillä. Vaikka sovitettaessa mekko oli ollut juuri eikä melkein, oli tanssipäivänä mekko istunut huonosti ja ottanut muutaman sentin lisää. Mistä tämä sitten johtui, se jää mysteeriksi. Onneksi iltatanssit onnistuivat hyvin ja päivän prinsessa sai toivomansa päivän, kommelluksista huolimatta!